sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Vesimelonimojito

Liekö nyt vesimelonisesonki, mutta kaupan on hyvännäköisiä kokonaisia siemenettömiä vesimeloneja kohtuuhintaan. Kuumeisesti koetin löytää tyttären vuosia sitten ideoiman vesimelonidrinksun, mutta kykyni arkistoida on jokseenkin olematon (vaikka kyseessä onkin ruokaresepti), ja aikaa vain hukkaantui (tosin muutama jemma tuli siivottua). Jotenkin ajatuksissa pyöri Mojito, joten sitä soveltamaan. Jokihaka kokkaa-blogissa oli resepti vesimelonisalsaan herkullisine kuvineen; niinpä parikiloisen kuulan saisi hyvin käyttöön.

Kilosta vesimelonia saa vajaan litran siivilöityä mehua; ensin blenderillä tms. soseeksi ja sitten siivilän läpi. Herkullista ihan sellaisenaan.

Yhtä drinksua varten:
puolikas lime muutamaan osaan viipaloituna, kuori pestynä
n. 10 tuoreen mintun lehteä (minulla oli Aasian minttua)
2 tl sokeria (tässä luomu kookossokeria)
4 cl vaaleaa rommia

n. 2 dl siivilöityä vesimelonimehua

jäitä/jäämurskaa
Laita limeviipaleet, sokeri ja mintun lehdet korkean lasin pohjalle ja painele survimella, kunnes mehu irtoaa limestä ja minttu tuoksuu. Lisää vesimelonimehu, rommi ja jäät, sekoita ja nautiskele, mieluiten hyvässä seurassa.




Oli ihan huippuhyvää ja täytyy tunnustaa, että tämä (lasillinen) toimi hyvin aperitiivi-alkupala-pääruoka-akselilla, jälkiruoan kohdalla se valitettavasti loppui. Tuon pikkusurvimen löysin sattumoisin tänään torikirppikseltä 20 centin hintaan; kuin tehty Mojitoja varten!


lauantai 26. toukokuuta 2012

Hirvee makaronilaatikkoo

Useimmissa meissä asuu pieni hamsteri, toiset taas kantavat perimässään keräilytalouden aikaista geeniä; molemmat ominaisuudet aiheuttavat kesä- ja syksyaikaan levotona liikehdintää, jos ei lähipelloille ja metsiin niin ainakin torikojujen äärelle. Näinä aikoina viimeistään pitäisikin tehdä inventaario kodin pakasteosastolla; uuden sadon aikaan pakastemarjoja ja muita edellissyksyn herkkuja on vaikea perustella muulle ruokakunnalle. Paras konsti paniikinomaisten kiisselisulkeisten ja "tarvitaan ehdottomasti vielä yksi pakastin" lausahdusten sijaan olisi aloittaa pakastimen tyhjennys jo syksyllä, samalla kun vielä laukataan marja- ja sienimetsässä. Silloinhan saalis on parhammillaan ja keväällä taas kauden tuoreet vihannekset ja salaatit tekevät paremmin kauppansa.

Makaronilaatiikkoonkin saa tärvättyä hävikkiä, ei nyt kuitenkaan niitä marjoja, mutta ison kimpaleen ylivuoteista metsiemme kuningasta. Vähärasvainen liha säilyy oikein käsiteltynä pakastimessa hyvin, eikä niitä takarivin jemmapaloja kannata hyljeksiä. Munamaidon/kerman tilalle käy hyvin päiväyksen ylittänyt mascarponepurkki vedellä jatkettuna (ja tietysti ne munat). Jääkaapin alaloota on osoittautunut n. nolla-asteiseksi (kannattaa käyttää lämpömittaria): avaamaton ylipäiväinen juustoraaste oli ihan priimaa.

Jälkikasvu on toivonut koko viikon makaronilaatikkoa pennepastasta homejuustolla maustettuna; siihen sain samalla piilottaa vaivihkaa lempimaustettani tuoretta lipstikkaa :).

500 g pennepastaa
600-700 jauhelihaa
iso sipuli
puolikas soolovalkosipuli
loraus soijaa, pari rkl tomaattipyrettä, suolaa, pippuria, mausteita mielen mukaan
pari kouralista parsakaalin kukintoja (varren voi käyttää muuhun ruokaan)
melkein koko paketti homejuustoa (Aura)
1 prk mascarponea vedellä jatkettuna, yhteensä 5 dl (laita enemmän, vettä 5 dl)
3 kananmunaa
suolaa, pippuria
tuoretta timjamia, basilikaa, lipstikkaa
n. 100 g juustoraastetta

Keitä pennet melkein kypsiksi, valuta ja huuhtele. Ruskista jauheliha pannulla, lisää hienonnetut sipulit ja freesaa. Mausta. Kiehauta parsakaalit, valuta.


Laita pastaa kerros voideltuun uunivuokaan, sitten kerros jauhelihaa, puolet parsakaalista ja puolet homejuustosta murusteltuna, tuoreita yrttejä. Kerros pastaa, jauhelihaa, parsakaalit, homejuustoa, yrttejä ja loppu pasta. Sekoita mascarpone, vesi (5 dl)ja kananmunat , suolaa ja pippuroi ja kaada vuokaan.

Kypsennä 200 asteessa n. 30 minuuttia, lisää juustoraaste pinnalle ja paista vielä 10 minuuttia.




Lipstikka sopivasti annosteltuna korvaa vaikkapa lihaliemikuution. Laittaisin kyllä enemmän, mutta kaikki eivät siitä tykkää. Tämä laatikko jäi kuivahkoksi, joten lisäneste on tarpeen.

Yli kolmenkymmenen ruokabloggaajan Hävikistä herkuksi tempauksen tarkoituksena on innostaa vähentämään kotitalouksien ruokahävikkiä. Käy tsekkaamassa facebook-sivulla  ja osallistu tämän viikon kilpailuun! Palkinnon ottaisin mieluusti itselleni:(Kämp Groupin lahjoittama) Keittiömestarin viiden ruokalajin yllätysmenu kahdelle suositusviineineen ravintola Kämp Signessä ja Sami Tallbergin signeeraama Villiyrttikirja (palkinnon arvo 275 euroa ja lunastusaikaa 31.8.12 saakka!

torstai 24. toukokuuta 2012

Parsakeitto tähteillä tai ilman

Parasta parsasesonkia eletään juuri nyt, mutta tyytyminen on melkein yksinomaan tuontiparsaan; kotimaiset menevät ravintoloihin, tosin joskus niitä onnistuu saamaan torilta. Ulkolaisten parsojen varret tuppaavat olemaan jo melko puisevia (kaunkohan ne ovat olleet matkalla?), ja vaihteleva  pituus menee haaskiin. Ei niitä pois kannata heittää, vaan lisätä liemeen tai keittää keitoksi. Tähän keittoon voi piilottaa myös vihanneslootaan unohtuneet pari jauhoista pottua, päiväyksen ohittanutta kermaa ja pari juustonkannikkaakin. Yhtä hyvin tämän voi tehdä priimatavarasta. Juuston kanssa kannattaa olla varovainen, ettei se peitä parsan hienostunutta makua; sopivasti käytettynä se tekee keitosta vähän täyteläisemmän.



Nippu parsaa tai tähteeksi jääneet parsan varret (pari isoa kourallista) valkoista tai viherää
2 pientä shalottisipulia
2 pientä rosamundaperunaa
1 valkosipulin kynsi
3-4 timjamin oksaa
2 rkl voita
1 dl valkoviiniä
2 dl kanalientä
2 dl kuohukermaa
pari pientä kuivanutta juuston kantapalaa
suolaa, pippuria, cayennepippuria, muskottipähkinää
hiukan sitruunamehua

Kuori puisevat palat, pilko pätkiksi. Jos käytät kokonaisia parsoja, säästä nuput. Hienonna sipuli ja valkosipuli, kuori ja kuutioi perunat. Freesaa kasviksia ja timjamia voissa, lisää viini ja kanaliemi, keitä parsoista riippuen noin 10 minuuttia, lisää kerma ja kuumenna. Soseuta sauvasekoittimella, siivilöi, mausta ja lisää parsan nuput. Kuumenna kiehuvaksi,  purista hiukan sitruunamehua juuri ennen tarjoilua.

Aikamoista luksusta nauttia parsakeittoa arki-iltana! Bonukset: nopeasti valmistettava ja vieläpä tähteistä.

 P.s. Tähän voisi halutessaan paistaa leipäkuutioita siitä leipäkoriin unohtuneesta kannikasta, kuten Suolaa ja hunajaa- blogissa paistettiin salaattiin.

Hävikistä herkuksi kampanja jatkuu: käy ihmeessä osallistumassa tempauksen tämän viikkoiseen kilpailuun Facebookissa: ainutlaatuinen tilaisuus voittaa illallinen kahdelle ravintola Kämp Signessä!!

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Karamellisoidut inkivääriperunat

Toukokuun ruokahaasteen päätähtenä on tällä kertaa inkivääri ja Pumpkin Jam-blogi. Inkivääri lukeutuu suosikkeihini ja pakkohan haasteeseen oli vastata. Uusien perunoiden sesonki on vasta aluillaan ja nämäkin ovat rantautuneet naapurista. Esikuvana on italialaisten Marsalaviinissä karamellisoidut perunat- aasialaisin vivahtein-vaikkakaan uusiin perunoihin ei upeaa ruskehtavaa karamellisoitua pintaa saa, maku korvaa puutoksen. Mukavaa tulisuutta inkivääristä; ruokahalun herättäjänä, iltapalana, grilliruoalle tai sopisivat upeasti fish and chips annokseen!

300 g uusia miniperunoita (viiriäisen munan kokoisia)
3 rkl voita
1 valkosipulin kynsi
3 rkl karkeaksi hienonnettua inkivääriä
0.5 dl Noilly Pratia (tai puolikuivaa valkoviiniä, vermuttia tms.)
3 rkl hunajaa
suolaa, mustapippuria
3 rkl tuoretta korianterisilppua

Puhdista perunat, kiehautavesi kattilassa ja keitä siinä perunoita noin 7 minuuttia, valuta ja huuhdo. Kuumenna loppu vesi pois, lisää 3 rkl voita, hienonnettu valkosipulin kynsi, hienonnettu inkivääri ja pyörittele muutama minuutti. Lisää viini ja hunaja ja kiehuta kunnes neste haihtuu. Mausta, pyörittele hetki, niin että perunat saavat väriä, lisää hienonnettu korianteri.



sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Kumman kaa?- valkuaista kahdessa pakkauksessa

Paljon valkuaisia leivonnassa käyttävänä haaveilin keltuaisettomista kananmunista. Viime viikolla silmään osuikin tv-mainos Two chicks- purkista. Pitihän sitä päästä kokeilemaan, varsinkin kun olin juuri saanut tuhottua parsakurssilta tähteeksi jääneen ämpärillisen valkuaisia. Ei löytynyt marketeista, mutta saman ketjun lähikaupasta kyllä.



Kylmähyllystä löytyvä tuote on brittiläinen mutta valmistettu Belgiassa. 500 g purkkiin mahtuu 15 vapaan kananmunan valkuaista, lisänä on ainoastaan guarkumia sakeutusaineena ja ne on kevyesti pastoroitu. Säilyy avattuna 7 päivää. Myyjän kanssa purkkia etsiessä koettiin sellaista löytämisen riemua, että parasta ennen päivämäärä jäi tarkistamatta (huonosti muistan niitä kaupassa muutenkin katsoa); sehän oli mennyt, mutta pelastinpa purkin hävikiltä, ei nuo parissa päivässä pilaannu. Nestemäistä valkuaista suositellaan rasvattomana, kolesterolittomana, runsasproteiinisena ja vähäkalorisena korvaamaan kokonaiset munat missä tahansa ruoanvalmistuksessa; munakkaissa, kokkelissa, pannukakuissa, jälkiruoissa... Pakkaus riitti kolmeen macaron-taikinaan ja yhteen pikeeriannokseen.

Keltuaisten loppusijoitus macaroneja ja pikeeriä (valkuaistomusokerikuorrutus, Royal icing) tekevälle on välillä melkoinen ongelma. Halusin kokeilla, toimiiko tuote yhtä hyvin kuin n. vuorokautta aiemmin erotellut valkuaiset.

Purkkivalkuainen on hyvin lirua verrattuna seisotetunkin valkuaisen rakenteeseen. Se vatkautuu huomattavasti nopeammin ja vaahdossa on runsaasti volyymia. Macaronit onnistuivat kahdella kertaa erinomaisesti, keskimmäiset epäonnistuivat. Kolmen taikinan perusteella jäi vaikutelmaksi, että valkuaiset kannattaa vatkata melkoisen kovaksi vaahdoksi, sekoittaa siihen ensin väri ja sitten mantelitomusokeriseos; taikina vaatii pidemmän sekoitusajan oikean rakenteen löytymiseksi. Koekakku kannattaa tehdä.


Näiden kohdalla purkki ehti olla hetken kylmässä ja jätin valkuaisvaahdon vähän löysemmäksi ja voi olla, etten muistanut ravistaa purkkia. Ihanasti epäonnistuneita macaroneja, jotka menevät marenkeina missä tahansa jälkkärissä. Rakenne on jännä, "pienikuplainen" ja suussa sulava, ilmavan kevyt, mutta sisällä on samanlaista pehmeyttä kuin macaroneissakin. Siis erittäin hyvä marenkeihin!


Hyvin tämä toimii myös pikeerissä.
n. 0.8-0.9 dl valkuaista
1/4 tl viinikiveä (tai pari pisaraa sitruunamehua)
500 g tomusokeria

Viinikivi sekoitetaan hyvin valkuaiseen. Sen jälkeen lisätään tomusokeri. Yleiskoneen hitaimmalla nopeudella vatkataan 10 minuuttia. Värjätään ja ohennetaan käyttötarkoituksen mukaan tilkalla vettä.

Seuraavanakin päivänä pikeeri oli hyvin tasalaatuista, eikä normaalia veden erottumista ollut tapahtunut, kuten tuoreista valkuaisista tai valkuaisjauheesta tehtynä, oikein positiivinen havainto.

Paketin kyljessä komeilee vielä (englanninkielinen) lause: edullisempaa kuin erotella kananmunat. No, meillä tämä tehopakkaus maksoi 4.99 euroa. Pikaisesti katsottuna 10 kpl kenno vapaan kanan munia maksaa noin 2 euroa, jota pitäisin jonkinlaisena keskihintana.

Kannattaako siis hankkia? Ei hintansa puolesta, ja jos haluaa tukea kotimaisia kananmunan tuottajia, purkki kannattaa jättää hyllyyn. Mutta jos kananmunat ovat kaupoista loppu tai "vanhetettuja" valkuaisia ei juuri sinä päivänä ole jemmassa, tämä on hyvä hätävara (jos tuota jatkossa vielä kaupoista löytyy). Kun kuivatun valkuaisen, albumiinijauheen joutuu tilaamaan ulkomaisista leivontakaupoista, tämä tuote olisi sille varteenotettava ja erittäin toimiva vaihtoehto.

Tuskinpa siis viikottaiselle ostoslistalle päätyy, mutta nyt ovat taas valkuaiset loppu...

perjantai 18. toukokuuta 2012

Värillä on väriä; macaron-ohjeita


 



Iski hirveä hinku saada monta ihanaa väriä tallennettua macaronkuoriin. En osannut päättää; tuli varmaan toistakymmentä, yksi taikina kutakin väriä. Tässä osa. Osassa taikinoita on hasselpähkinää, johonkin kokeilin vähärasvaista mantelijauhetta.

Ystäville olen meilannut kohtuullisen seikkaperäistä valmistusohjetta, joten laitetaan se tännekin. Tämä on ranskalaisen marengin ohje, italialaisella eli kuumamarengilla tehtynä kuoret olisivat tasalaatuisempia ja kauniimpia, mutta tämä tapa on nopea ja helppo ja löytyy useammastkin blogista. Täyteohjeita löytyy aiemmista macaron-postauksista ja lähiaikoina lisää. Jutun lopussa yksi ehdotelma.

100 g mantelijauhetta
200 g tomusokeria
100-110 g valkuaista (n. 3 valkuaista)
4 rkl sokeria

Erottele valkuaiset edellispäivänä ja jätä peitettynä huoneen lämpöön. Jos säilytät pidempään, laita jääkaappiin. Valkuaisen ”vanhettaminen” löystyttää proteiinin kierteisiä rakenteita ja se vaahtoutuu paremmin, vaahto on kestävämpää ja macaronsit kohoavat uunissa paremmin. Keltuaista ei saa olla mukana, silloin valkuainen ei vaahtoudu. Työkalujen tulee muutoinkin olla rasvattomia. Keittiövaaka on myös melkeinpä välttämätön ainesten mittaamista varten.

Varaa mahdollisimman tasainen leivinpelti tai useampi, ja repäise sopivan kokoiset leivinpaperit, joiden tulisi olla suoria, laita tarvittaessa painon alle. Varaa n. 0.8- 1.0 cm halkaisijaltaan oleva pyöreä tylla, jos sellaista ei ole, vaikkapa Bruno-pursotuspussien mukana tulevasta muovityllasta on helppo sellainen leikata. Laita tylla pursotuspussiin ja maljakkoon, kannuun tai vastaavaan, pussi on helpompi täyttää.

Siivilöi mantelijauhe 1-2 kertaa, varaa hiukan enemmän kuin tarvitset. Siivilöi tomusokeri mantelijauheen sekaan ja sekoita huolella. Jos seos seisoo pitkään, siivilöi uudelleen, näin vältät paukut leivoskuorissa. 

Vatkaa valkuaisia talouskoneella tai sähkövatkaimella, kunnes seos alkaa vaahtoutua. Lisää sokeri ruokalusikka kerrallaan. Vatkaa valkeaksi vaahdoksi, vaahto muodostaa pysyviä huippuja, sen ei tarvitse kuitenkaan olla yhtä kovaa, kuin marenkia tehdessä. Mitä kovempi vaahto, sen enemmän sekoitusta taikina sietää.

Tässä vaiheessa lisää haluamasi väri (käytän pastaväriä) ja mantelitomusokeriseos kerralla. Sekoita laajoin liikkein nuolijalla ainekset sekaisin. Sekoita kunnes seos on tasaista ja kiiltävää, ja valuu hitaasti nuolijasta. Tee pellille koekakku, mikäli se leviää ja tasoittuu hitaasti, massa on valmista. Tämän oppii muutaman kokeilun jälkeen. Laita massa pursotuspussiin, sulje pussi sulkijalla ja pursota kohtisuoraan parin cm kokoisia pyörylöitä leivinpaperille tasaisin välein. Koputtele peltiä vaikkapa tuolin selkänojaa vasten. Jos taikina leviää huonosti, tilannetta voi koettaa korjata kovalla paukuttelulla. Mikäli taikina leviää helposti, kevyt naputtelu sormin riittää. Jätä pöydälle kuorettumaan noin tunniksi. Tämä on välttämätöntä sille, että leivos kohoaa uunissa muodostaen ”jalan”. Itse paistan 140 asteessa kiertoilmalla noin 16 minuuttia, välillä peltiä kääntäen, mutta tämä on hyvin uunikohtainen. Anna jäähtyä hyvin, silloin kuoret irtoavat parhaiten. Säilytä tiiviissä rasiassa, jos et käytä heti, pakasta. Parhaiten säilyvät pakkasessa ilman täytettä, minusta täytetyt vetistyvät sulatuksen jälkeen nopeasti.

Macaron-leivokset jäätelösydämellä:


Jauhot suussa-blogista sain idean isoihin macaron-leivoksiin. Laitoin hiukan mansikkatomusokeria tavallisen joukkoon ja pursotin n.6-7 cm pyörylöitä. Paistoaika hiukkasen pidempi. Väliin vatkasin vaniljarahkaa, jonka pursotin molempien leivoskuorten reunoille, keskelle laitoin palan jäätelöä. Lisäksi pensasmustikoita. Nämä pitää syödä heti, muutoin jäätelö sulaa. Eipä kuoret minusta jääkaappikäsittelyä tarvinneet, vaan olivat ihanan pehmeitä ja samalla rapeapintaisia. Herkkua!



Nyt pitäisi kehitellä jokaiselle värille sopiva täyte...

Parasta parsaa

Kevään viimeisellä kurssilla kokattiin tietysti parsaa. Opeteltiin tekemään hollandaisekastike suoraan kattilassa ja saatiin vinkkejä parsan käsittelyyn. Parsan kypsennyksessä näyttää olevan koulukuntaeroja. Toiset vannovat parsakattilan nimeen keitinveden maustamisineen; Mikko taas öljykypsennyksen (tai grillauksen) nimeen. Ja taidanpa minäkin tästä eteenpäin kypsentää parsani öljyssä! Miedossa öljyssä miedolla lämmöllä välillä kääntäen vihreät parsat kypsyivät ihanan maukkaiksi muutamassa minuutissa, valkoiset ottivat vähän pidempään. Rakenne on napakka, maku täyteläinen ja tiivis.

Pitihän sitä kotonakin kokeilla; hyvin onnistui, tosin lähikaupan parsat olivat ihan surkea esitys ravintolakeittiön parsoihin verrattuna: kolmannes meni hävikisi (josta keitän maun liemeen tai keittoon).



Parman kinkkua, parmesaania ja ruskistettua voita, josta ihanan pähkinäinen maku ja tuoksu. Ihana ateria!

Kurssilta lähti mukaan ainakin12x3 hollandaisekastikkeen jäljiltä tähteeksi jäänyttä valkuaista: macaronleipurin unelma! Tuli hävikki herkuksi!

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Spaghetti porognese (hävikkiä vähentäen)

Jauhelihakastiketta pastalle ei ole tullut tehtyä aikoihin; tykkään, että pastakastikkeen pitää olla yksinkertaista, lihakastike on useinkin raskasta. Vaan kun tuota pakastintakin pitäisi tyhjennellä. Tästä tulikin yllättäen jauhelihapastaksi tavallista parempaa, vaikka kokkaus tapahtuikin pitkän päivän jälkeen lähes yösydännä. Samalla sai tuhottua muutaman hävikkikanditaatin jääkaapin hyllyiltä; ne on helppo korvata priimatavaralla ja ruohosipuliöljyn voi jättää pois, se nyt oli sieltä hävikkilistalta. Nimittäin edellispäivänä laitoin Välimäen Koti keittiössä- kirjan ohjeen vihreä vahapapusalaatti-tomaattitartar-ohjeen mukaan salaattia. Sen kyllä piti olla alkupala äitienpäivänä, mutta varmistaakseni ruoan menekin, on järkevämpää panostaa korkeintaan kahteen ruokalajiin kerrallaan, äitienpäivän tapauksessa pääruokaan ja jälkiruokaan.



Salaatti oli ihan ok, mutta johtuneeko osittain kauden raaka-aineista (sinänsä -tavanomaisesta poiketen- oikein lihaisat ja mehukkaat kotimaiset pihvitomaatit olivat kuitenkin tässä vetisiä ja mauttomia), ei mitään niin suuren suurta hehkutusta tämän ruoan osalle tullut: ruohosipuliöljy oli maukkainta. Tomaattitartar (sisälsi pikaisesti kiehautettua hienonnettua sipulia) käy oivallisesti pastakastikkeen pohjaksi. Ison messuilta ostetun parmesaanipalan kovasta reunasta oiva kannikka kastiketta maustamaan, kuten täällä oli puhetta.

Pastan keittämisessä kannattaa olla tarkkana, al dente, tai alle, jos laitat vielä pannulle; ja se kannattaisi jopa huuhtoa nopeasti valuttamisen jälkeen, että kypsyminen lakkaa. Toisekseen, jos osa jää myöhempää käyttöä varten, huuhtomaton pasta liiskaantuu yhdeksi ikäväksi köntiksi. Pastakastike kannattaa sekoittaa pastan joukkoon, kuten Italiassa on tapana, pannulla, jolloin pasta imee kastikkeen makuja upeasti ja sekoittuu joka puolelle ja ruoka on oikeasti paljon maukkaampaa!

n. 300 g poron jauhelihaa
1 sipuli hienonnettuna
1 solo –valkosipuli heinonnettuna
1 lihaliemikuutio/fondikuutio
3 dl tuoreita tomaattikuutioita tai tomaattimurskaa tölkistä
1 rasia nuupahtaneita tai freesejä kirsikkatomaatteja
3 rkl tomaattipyreetä
tilkka vettä
suolaa, pippuria, timjamia
parmesaanin kannikka
kourallinen pientä kesäkurpitsaa puolen sentin siivuina
(ruohosipuliöljyä)
spagettia reilu annos (n. neljälle)
vastaraastettua parmesaania

Ruohosipuliöljy: leikkaa puntti ruohosipulia tehosekoittimeen, lisää öljyä niin että varret peittyvät, suolaa ja pippuria, soseuta hyvin.

Paista porojauheliha tilkassa öljyä, anna ruskistua, lisää sipulit ja kuullota. Lisää tomaattimurska ja puolitetut kirsikkatomaatit, lihafondi. Halutessasi loraus viiniä. Lisää mausteet, tilkka vettä ja parmesaanin kannikka makua antamaan. Keitä parikymmentä minuuttia, kunnes maut tasaantuvat ja kastike hiukan sakenee. Maista.

Keitä spagetti ohjeen mukaan lähes kypsäksi, sillä aikaa paista kesäkurpitsat tilkassa öljyä, mausta suolalla. Siirrä kesäkurpitsat odottamaan. Valuta spagetti ja nostele paistinpannulle, annostele kastike joukkoon ja sekoita.  Tarjoile kesäkurpitsan, ruohosipuliöljyn ja parmesaanin kanssa.

Kuvaaja (kiireessä ahneuksissaan) peitti ruohosipuliöljyn parmesaanilla, mutta ei jaksanut korjata. Ja kuiva parmesaanin kannikka oli niin hyvää ja pehmeää kastikkeessa muhittuaan, että kokki söi sen (salaa) itse!

P.s. Hävikistä herkuksi on yli kolmenkymmenen ruokabloggaajan toukokuinen Suolaa ja hunajaa-blogin Jonnan ideoima tempaus, jolla halutaan innostaa ja kannustaa kotitalouksia hävikkiruoan vähentämiseen. Facebook-sivun kilpailuissa on mahtavia palkintoja ja hyviä vinkkejä! Blogeihin pääset tutustumaan myös top100ruokablogit.com-sivustolla.

  

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Kerro kerro kuvastin...

Äitienpäiväksi sopivasti tämä postaus :). Kansalaisopiston Uusdramatokka-ryhmän kevään näytelmä Lumikki.

 

Hienoa oli taas päästä seuraamaan innostuneen harrastajaporukan työskentelyä Sari Siltavuoren ohjaamana. Monta vuotta on vierähtänyt nopeasti näin sivusta katsoen. Tällä kertaa taustatuen lisäksi sain osallistua pääosan esittäjän puvustamiseen. Hame sinistä taftia, pusero pitsiä, puserossa organzavuori, sinisessä samettiliivissä punainen silkkivuori. Yksityiskohtaisemmat kuvat puvusta edelleen ottamatta...



Pienellä budjetilla pienen porukan produktioissa täytyy olla oivaltava niin lavastuksen kuin muunkin toteutuksen suhteen. Tämä varjoteatteri oli yksi niistä.



Kuningattarella on pahat mielessä.



Yritys toisensa jälkeen...



Trubaduurikääpiö.



Porukka teki lavasteet itse ja haali kasaan myös muun rekvisiitan.



Ja lopulta ei haukattukaan omenaa vaan ensi-illan jälkeen isot palat kakkua! Niitä on muuten tarjolla www.maku.fi-sivulla täytekakkukisassa, käykäähän kannustamassa!

Ja oikea elämä ei ole mustavalkoista: paha äitipuolikin sai kakkua :). Haikein mielin: lämmin kiitos Sarille ja koko porukalle!

lauantai 12. toukokuuta 2012

Kannikat kiertoon!


 

Pitkään kypsytetyissä juustoissa, kuten parmesaanissa ja manchegossa, juuston reuna on usein kova kuin kivi ja iso pala jää käyttämättä. Melkeinpä paras maku piilee näissä käntyissä, niissä vaan helposti särkee hampaansa. Kannattaakin viskata jämäpalat maustamaan ruokia: pastakastikkeeseen, tomaattikeittoon, minestroneen, kaalimakkarapaistokseen; kaikki käy! Lopuksi palanen kaikkensa ja makunsa antaneena joutaa noukkia pois, mutta hyvin pehmennyttyään se on mitä parhainta  herkkua, joka kannattaa onkia vaivihkaa omalle lautaselle ja nautiskella!

Sikamainen kaalipaistos

Kesän tulon huomaa siitä, että nuoriso kaipaa makkaraa. Nyt ei kyllä grillattu, mutta iltapalaksi päätyi hallista ostettu Salsciccia Veneta . Lisäksi sieniä, varhaiskaalia ja omenaa: älyttömän hyvää! Salsiccia Veneta on miedon ihanasti maustettua sikaraakamakkaraa. Vinkki: mausteeksi pannulle sopii hyvin pari kuivahtanutta juuston kannikkaa.

180 g raakamakkaraa
100 g siitakesieniä
kolme kourallista ohueksi suikaloitua varhaiskaalia
1 omena kuutioituna
1 salottisipuli hienonnettuna
hiukan valkosipulia
loraus vermuttia (Noilly Prat ) tai omenasiideriä
suolaa, mustapippuria

Viillä makkarat auki ja kaavi sisus palleroina kuumalle pannulle, lisää hiukan pienityt puhdistetut sienet. Paistele, kunnes makkara kypsyy ja sienet saavat väriä. Lisää sipulit, kuullota. Lisää omena ja kaali ja kypsennä al dente. Mausta ja lisää reilu loraus vermuttia tai siideriä. Nauti hyvän leivän kanssa.



torstai 10. toukokuuta 2012

Ruiskupit

Viime kevään ja kesän juhlissa nämä kahvipöydän suolapalat olivat supersuosittuja ja ohjetta aina kysellään. Kuoret voi tehdä etukäteen ja tarvittaessa pakastaa ja täyttää juhlia edeltävänä päivänä. Täytteitä voi varioida ja maustaa mielensä mukaan, tässä pari ehdotelmaa.



Yhdestä paketista Myllyn paras ruistaikinaa saa -muotin koosta riippuen- n. 50 kuppia. Itse käytän n. 7 cm halkaisijaltaan olevaa piparkakkumuottia, mutta pyöreäkin käy. Taikina kaulitaan ohueksi jauhotetulla leivinpöydällä ja muotilla otetaan pyörylät ja helpoiten ne saa muotoiltua kuppimaiseksi pellille nurinpäin asetetun silikonisen minimuffinssivuoan päälle.



 Minulla on käytössä Iloleipurin miniruusumuffinssivuokia kaksi kappaletta, jotka mahtuvat rinnakkain pellille ja kerralla saa paistettua 30 kuppia. Yhden muffinssin halkaisija tässä vuoassa on noin 4 cm.



Paistetaan uunissa 185 asteessa noin 10 minuuttia. Rasvaa ei välttämättä tarvitse, paistokset irtoavat helposti ja hetken jäähdyttelyn jälkeen voi muotoilla uudet paistettavaksi.

Yhdestä täytteestä riittää noin 90 kuppiin, täytettä ei tarvitse laittaa kovin paljoa, vain suupalaksi. Myös koristelua varten kannattaa varata yrttejä. Eri makuisiin kannattaa laittaa eri koriste, jolloin ne on helpompi erottaa.



Lohitäyte:

11/2 prk piparjuurituorejuustoa
1/2 prk ruohosipulituorejuustoa (näissä voi käyttää mieleisiänsä, tai tietysti koko purkkeja)
1 1/2 prk creme fraichea
n. 2 dl kevytmajoneesia
200 g kylmäsavuohta pieneksi pilkottuna
limen tai sitruunan kuorta raastettuna, tilkka mehua
ruohosipulia tai sipulin vihreätä vartta hienonnettuna
tilliä hienonnettuna + koristeeksi

Savuporotäyte:

150 g rouhittua savuporpa ( 1 pkt)
2 dl kevytmajoneesia
1 1/2 prk creme fraichea
1/2 prk ruohosipulituorejuustoa
1 prk kanttarellituorejuustoa
persiljaa

Tarjolla on hyvä olla myös kasvisvaihtoehto, johon majoneesin, fraichen ja tuorejuuston lisäksi voi laittaa esimerkiksi bruschetta-sekoitusta (mm. oliivia ja aurinkokuivattua tomaattia mausteöljyssä) ja kapriksia.

Pursotuspussilla ja isolla tähtityllalla (pieni menee helposti sattumista tukkoon) kuoret on nopeat ja siistit täyttää ja ne voi hyvin täyttää edellisenä päivänä, kuorten on syytä olla sulat ennen täyttämistä. 

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Parsapiirakka


 

Kauniin valkoiset parsat violettiin vivahtavine varsineen houkuttelevat, mutta etenkin paksut ovat melko puisevia. Jos haluaa eroon sitkeistä paloista, haaskiin menee aika lailla, jopa yli puolet. Piirakassa nekin kypsyvät mukavasti, eivätkä nuput ja mehukkaammat osat silti nuupahda.

150 g voita
n. 1 dl pecorinoa tai parmesaania raastettuna
4 dl vehnäjauhoja
0.5 dl vettä
Nippu (500 g) valkoista parsaa, huonot päät katkottuna, kuorittuna
3 keltuaista tai 2 kananmunaa
1 dl kermaa
1 dl maitoa
mustapippuria, suolaa
1-2 dl parmesaaniraastetta + hiukan tarjoiluun piirakan päälle ripoteltuna

Nypi pehmeä voi, juustoraaste ja vehnäjauhot keskenään, lisää lopuksi kylmä vesi ja sekoita nopeasti taikinaksi. Laita jääkaappiin puoleksi tunniksi.


Taputtele taikina vuokaan (suorakulmio tai 25 cm pyöreä). Laita päälle rutisteltu leivinpaperi ja kaada sen päälle kuivia herneitä tai keraamisia paistokuulia, joita saa keittiötarvikekaupoista. Paista pohjaa 200 asteessa 10 minuuttia. Tässä perinteisen vuoan korvaa nami-hiiren arvauskisasta voittamani vuoka: silikonireunus, jossa on magneetit ja jonka voi muotoilla haluamansa muotoiseksi ja kokoiseksi kakku- tai piirakkavuoaksi pellin päälle. Keraamiset kuulat ovat käteviä, painavampia kuin herneet ja käyttökertoja on rajaton määrä.

Keitä parsat lähes kypsäksi vedessä, jossa on hiukan suolaa, sokeria ja sitruunamehua. Näitä keitin 10 minuuttia, olivat paksuja. Valuta.

Asettele piirakkapohjan päälle, ripottele suolaa ja pippuria hiukan päälle.

Sekoita täytteen ainekset keskenään ja kaada varovasti parsojen päälle. Jos reunat eivät ole korkeat, seosta saattaa jäädä tähteeksi.

Paista 220-200 asteessa 20 minuuttia; alenna lämpöä, jos meinaa tummua liikaa.


Aiemmin tekemäni mansikkasalsa toimi hyvin kastikkeena, mutta ei syönyt liiaksi parsan vienoa makua.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Macaronseja ja pipareita


 

Kuva on eiliseltä, jolloin vetäydyin varjoisalle terassille suojaan paahtavalta auringolta lempikirjan ja vuosikertasamppanjan kera.

Ei vaiskaan; kuva on tuunattu, pulloa ei avattu ja päivä vierähti leipoessa (ja vähän siivotessakin-kerrankin:)). Kevään juhliin on ollut pientä kysyntää makeista paloista, joiden valmistus on ollut pakko aloittaa pikkuhiljaa, ettei kaikki jää viime tippaan.

Ensin kuitenkin jokunen kuva pikkuleivistä, jotka päätyivät työkaverin salongin tarjoiluihin. Kädet olivat aiheen ja koristelun suhteen hyvin vapaat.



Retromacaronseja taisi tulla yhteensä 80 kappaletta.

Punaisten täyte: 50 g sulatettua valkosuklaata, hiukan sitruunankuoriraastetta ja 1/2 prk mascarponea sekoitettuna. Vihreissä 50 g tummaa suklaata, 3-4 rkl mustaherukkahyytelöäa ja 1/2 prk mascarponea.



Retrokukkia. Vaalea vihreä ja vaalea punainen toistuvat liikkeen väreissä.



Käyntikortista mallattu teksti on leikattu muovikalvolle sabluunaksi; ei ihan helppoa, olkoon taiteellista: Fabello. Ruiskumaalattu elintarvikevärillä.



Pikkuleipiä oli yhteensä noin 50.



Joku aina epäilee, että kaikki onnistuu tässä keittiössä, mutta kehtaanpa nyt tunnustaa, että joskus menee ihan läskiksi: piparitaikina oli vasta numero 3; ensimmäiset levisivät muodottomiksi (kuka käski kokeilla uutta ohjetta), toisen aloitin vaahdottamalla voita ja suolaa (ihan aloittelijatason moka, kuka vaihtoi purkit?).

Narrasin vielä hiukan; ihan koko päivää en keittiössä viettänyt, vaan illalla kokoontui viinipruuvimme kuohuviinien ääreen; joukossa pari samppanjaakin, joista toinen vuosikertaa! Oli joukossa yksi bulkkikuohukin, joka kyllä erottui heti joukosta. Halvoissa kuohuviineissä painetankkiin laitettuun perusviiniin lisätään hiilidioksidi hanasta kääntämällä. Hirveen halvalla ei siis saa laatua.

Tarkempiin yksityiskohtiin menemättä vinnkinä: Samppanjoiden kanssa pärjäsi kuitenkin seurassaan edukas italialainen Rotari Riserva Brut 2007 (12,98 e) tullen pruuvissamme toiseksi.

Viinipruuvissa pääsee maistelemaan viinejä, joita ei varsinkaan hintansa puolesta tulisi hankittua. On mukava huomata, miten nenä ja makuaisti kehittyvät matkan varrella ja hauska on löytää erilaisia kieli- ja mielikuvia kuvaamaan tuoksuja ja makuja ja vertailla niitä. Huippumukavalle porukallemme on aina ilo tarjota pientä purtavaa:



Lopuksi maisteltiin tietysti macaronseja. Punaisten täyte mansikkaganache, violeteissa laventelin makuinen täyte, jossa kuivattuja laventelinkukkia on kiehautettu maidossa; siitä paksu kiisseli (kananmunaa, sokeria, maizenaa), johon lisätty lopuksi voita.



Keltaisissa muutama rkl notkeaa chverejuustoa yhdistettynä mascarponeen. Vihreissä maitosuklaata ja mascarponea.

Mansikkasalsa

Hävikistä herkuksi-tempaus on jo tuottanut tulosta! Viileän rauhallisesti voin tutkiskella jauhokaapin sisältöä ja samalla hyllyt siivoutuvat kuin itsestään. Pöydälle muodostuu jono pussin pohjista, jotka kilpailevat keskenään siitä, mikä ensimmäisenä päätyy pataan tai piirakkaan. Välillä pienessä tungoksessa joku tuupataan lattialle...

Jääkaappi ei pullistele mahaansa ja pystyn avaamaan sen pidättämättä hengitystä; mikään ei ryömi vastaan eikä hyppää syliin. Jonotusaika purnukkahyllyllä on kummasti lyhentynyt, vaikkei tähdepiirakoita jaksa ihan joka päivä syödä. Täytyy kehittää uusia lähestymistapoja. Sitä-sun-tätä-padat, tuunatut pastakastikkeet ja viimeisiä-viedään wokit saavat vielä tovin odottaa, ainakin parin postauksen verran.

Viikonloppuna macarons-täytteitä tehdessä idea syntyi oikeastaan edellisen postauksen purnukkakuvauksesta, muutenhan muutama lusikallinen siivilään tiivistynyttä mansikkamössöä olisi ollut helppo huitaista ääntä kohti.

3-4 rkl pakastemansikoita (tai paseerauksesta siivilään jäänyttä mansikkamassaa)
saman verran mietoa vaaleaa etikkaa (esim. balsamietikka)
vähän vähemmän mietoa öljyä
1 tl suolaa, 1 tl sokeria, mustapippuria, tuoretta tai kuivattua yrttiä (rosmariini tai timjami).



Laita kaikki aineet puhtaaseen purkkiin, sulje kansi huolellisesti ja hölskytä. Erityisen hyvää piirakan kaverina tai kastikkeena grilliruoalle. Pitäisi säilyä ainakin pari viikkoa jääkaapissa, ellei tule syötyä ennen sitä!



Kauniissa purkissa kelpaa vaikka viemisiksi!

lauantai 5. toukokuuta 2012

Yrtit jatkoajalla

On niin kiva laittaa ruokiin aina tuoreita yrttejä; tuoksu, maku ja ulkonäkö on vaan niin paljon enemmän kuin kuivatavarassa. Parhaimmillaan herkullisissa ohjeissa listataan kolmeakin erilaista yrttiä! Tuoreyrttiruukut eivät ole halpoja ja säilyvät varsin vähän aikaa. Pienellä kastelulla ruukku hyvinkin kukoistaa hiukan pidempään, ja jääkaappia sietävät versot vielä pidempään. Ainakaan minä laiska ikkunapuutarhuri en ole saanut multaan tökkäämällä kaupan basilikaa versomaan. Koko puska ei myöskään tahdo mennä kerralla-liika on liikaa. Kuivattaminen olisi yksi vaihtoehto, miksei pakastaminenkin.

Yksi hauska konsti on upottaa komistus öljykylpyyn, viimeistään siinä vaiheessa, kun hehkein kukoistus alkaa hiipua. Öljyksi käy huokeampi oliiviöljy tai vaikkapa rypsiöljy, lisää öljyä sen verran, että yrtit peittyvät. Säilyy jääkaapissa pari kolme viikkoa yrtistä riippuen. Tuoksu on juuri sitä tuoretta yrttiä, maku on pehmeä ja maustaa kivasti ruoan kuin ruoan, näppärä salaatinkastikkeissa!

Tässä purkissa on punaista basilikaa ja rypsiöljyä. Kokeeksi lisäsin roseepippuria ja suolaa, liekö jälkimmäisellä vaikutusta säilyvyyteen, saapa nähdä.

perjantai 4. toukokuuta 2012

Parasta jälkeen-omenapannari


 

Työpaikan kahvihuoneeseen (minnekäs muualle) päätyi tämä hävikinpelastuspannari ja sai kehuja oikein kuorossa; reseptiä oltiin heti vailla ja alkuperää epäiltiin Ahvenanmaan suuntaan. Herkusta oli rippeet jäljellä iltapäiväistunnon aikaan! Kahviseura ei vähästä hätkähdä, eikä kellekään ole ilmaantunut vatsavaivoja, mutta seuraava paljastus ei ehkä sovi herkkävatsaisille: edellisen postauksen kuvan takarivin kaverit lähentelivät jo vuosikertaa; avaamaton, jääkaapin salalokeroon piiloutunut selviytyjäkuohukerma oli parhaat päivänsä menettänyt jo helmikuussa (tänä vuonna ajanlaskumme aikaa)!

Tokipahan järki tulee tässäkin leikissä säilyttää, mutta avaamattomat laadukkaan kotimaisen maitotuotantomme helmet näyttävät olevan rautaista tavaraa. Kotikokki kantaa täyden vastuun tekemisistään ja maistoi taikinaa ainesosineen useampaan kertaan ilmeenkään värähtämättä muista reaktioista puhumattakaan.

Aistinvarainen testaus on syytä jättää puhtaasti kotikeittiöön. Avaamattomat maitotuotteet sopivat hyvin hapantuneinakin leivontaan; tärkeää on kypsentää tuote kokonaan. Jos haju tai ulkonäkö on epämiellyttävä, ei kun roskiin vaan. Keltuaiset säilyvät jääkaapissa korkeintaan pari kolme päivää, valkuaiset huomattavasti pidempään.

Hävikkituotteiden jatkojalostuksessa on syytä myös miettiä, onko syntyneen lopputuotteen käyttöaste riittävän suuri, ettei energiaa hukkaamalla tuoteta vain hieman jalostuneempi jäte. Kannattaako vanhentunut kevytmaitopurkki muuttaa pannukakuksi, johon tarvitaan muutama desi jauhoja, pari munaa ja muuta tavaraa; syödään pala tai kaksi ja loput heitetään roskiin?

Innokkaana leipurina tykkään pöllyttää jauhoja yli oman tarpeen. Pienen perheen leivän  ja paakkelssien kulutus on melko minimaalista. Niinpä evästä tulee kannettua ympäriinsä enemmän kuin laki sallii; työkavereita on helppo lihottaa; osansa ovat saaneet ystävät, tutut, naapurit, kampaaja ja lähikukkakauppiaskin. Eihän aina tarvitse viedä korkkaamatonta kakkua tai piirakkaa; oman perheen kulutuksen mukaisen siivun jälkeen loput voi jaella suorastaan ympäriinsä. Kokeilkaa; puolituttu kauppias tai palveluntarjoaja on ikionnellinen rakkaudella leivotusta kuppikakusta tai palasesta piirakkaa!

Uunipellilliseen pannukakkua tarvitset 1-1.2 litraa nesteitä sen mukaan, mitä kaapista löytyy, joko tuoretta tai päiväyksen ylittänyttä tavaraa. Raejuusto antaa pieniä sattumia, joka varmaankin  koemaistajien suussa tuntui mannaryyniltä. Rahkakin käy, tai maito ja kokeeksi lisäsin leivinjauhetta, jonka voi hyvin pudottaa pois tai happamien ainesten kanssa korvata myös soodalla. Keltuaisia jäi macaronsien jäljiltä 6 kpl, hyvinkin vähempi määrä riittää, kokonaisia kananmunia laittaisin ehkäpä 2-3.

2 dl kermaa
2 dl raejuustoa
1 purkki smetanaa
1 purkki kermaviiliä
2 dl vettä
6 keltuaista
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1.5 tl suolaa
4 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl inkivääriä
pinnalle vaniljasokeria
5 omenaa raastettuna

Sekoita kaikki nestemäiset aineet hyvin keskenään kulhossa vispilällä tai talouskoneella. Sekoita joukkoon keltuaiset/munat, suola, sokeri ja mausteet. Lisää vehnäjauhot joihin olet sotkenut leivinjauheen. Kuori omenat ja raasta raastimella ja lisää taikinaan. Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille, ripottele hiukan vaniljasokeria päälle. Paista 220 asteessa kiertoilmalla noin 25-30 minuuttia, kunnes väri on kaunis ja pannukakku on kypsä. Anna jäähtyä, ripottele pinnalle tomusokeria ja tarjoa vaikkapa vaniljarahkan ja omenahillon kera.

 

Vaniljarahkan parasta ennen oli vajaata viikkoa ennen ja oli täysin virheetöntä.

Macaronseja varten "haaveilin" pelkkää valkuasita sisältävistä munista. Okei, valkuaisjauheita on erilaisia, mutta en niistä ainakaan vielä ole hyviä macaronseja saanut aikaiseksi. Eiköhän siihenkin löydy piakkoin "tuoreempi" versio, kun Alice Cucina-lehden 2/12 numerossa oli aukeaman mainos: Eggy - tuore munavaahto painepakkauksessa! Hui mitä kaikkea sitä keksitäänkään!

 P.s. Mango oli muuten tosi hyvää ja kypsää, vain pari pientä tummempaan aluetta meni haaskiin.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Hävikistä herkuksi

Vaikka paasaan aina pyhää parasta ennen päivämäärää ja sen orjallista noudattamista vastaan ja aistinvaraisen- on vielä käyttökelpoista- testauksen puolesta, tunnustan kuuluvani ihan samaan porukkaan kuin muutkin; ruokaa ehtii syömäkelvottomaksi ja päätyy haaskiin!

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) tuoreen tutkimuksen mukaan kotimaisen elintarvikeketjun ruokahävikki on vuodessa vajaat 400 miljoonaa kiloa. Eniten ruokaa menee hukkaan kotikeittiössä: tiesin, että britit haaskaavat ison prosentin jo niin valmiiksi käsitellyistä ruoistaan ja raaka-aineistaan, mutta että me suomalaisetkin heitämme vuodessa keskimäärin lähes 25 kiloa per nenä ruokaa hukkaan!

Yli 30 ruokabloggaajaa päätti järjestää tempauksen, jossa toukokuun ajan mietitään keinoja vähentää ruoan haaskausta tavalla tai toisella. Hyviä vinkkejä ja inspiroivia ideoita mietitään näissä kotikeittiöissä ja paljastetaanpa siinä sivussa punastuen omat takariveihin unohtuneet purnukat ja vihanneslaatikoiden nahistuneet naatitkin. Kaikki aiheeseen liittyvät postaukset kerätään tempauksen Facebook-sivuille: https://www.facebook.com/havikistaherkuksi. Sieltä löytyy myös lista tempaukseen osallistuvista blogeista. Käykää tykkäämässä, takuuvarmasti kotikokit ovat kekseliäinä! Kommentit, ideat ja keskusteluun osallistuminen on enemmän kuin tervetullutta!                          

                                                            

Tunnustan olevani hamsteri, jolla pitää olla hyvät varastot -ei pahanpäivän varalle vaan leivontaa varten. Monenlaisia uusia makuja ja reseptejä on ihan pakko kokeilla, mutta purkit ja purnukat piiloutuvat kaappien takariveihin, samoin pakastin ahmaisee monet herkut kitaansa ja suostuu luovuttamaan niitä vasta kuukausien päästä tai kun on aika vuosihuoltoon. Listaa voisi jatkaa vielä toiseenkin postaukseen...

Minulle ei sovi kerran viikossa ostoksilla käynti. Parhaan tuloksen luulisin saavuttavani lähes päivittäisellä lähikaupassa piipahtamisella, jolloin ainekset hankittaisiin vain suunniteltuihin yhden tai kahden päivän aterioihin. Ja kauppaan lähtiessä on syytä tankata; nälkäisenä sortuu helposti heräteostoksiin. Tähänkin listaan löytyy vielä jatkoa...

Täytyy olla itselleen armollinen; jos paljon pahaa niin jotain hyvääkin; leivän hävikki on aiemmin ollut melkoinen ongelma. Tiedostamalla paremmin todellinen leivän kulutus (joka on yllättävänkin vähäistä) ja ostamalla jokapäiväinen leipä pienissä pakkauksissa, käyttämällä ostopäivää seuraavina päivinä viipaleet leivänpaahtimessa ja säilyttämällä paahtoleipä jääkaapissa, homeisia kannikoita on ollut huomattavan paljon vähemmän bioroskiksen täytteenä. Jos naapurilla tai työkaverilla on koiria, niistä saa helposti ystäviä leivänkannikoilla. Tai mikä estää kuivattamasta kannikoita hevosten herkuksi.

Pikainen otos akuuteimmasta ongelmasta tässä keittiössä:



Omenat ovat jo hiukan nahistuneet pyörittyään viikkoja pöydällä (millä ihmeellä ne on käsitelty, kun ovat vielä hengissä?) Mangoa on kypsytelty jo turhan pitkään. Rahkapurkin päiväys ei ole mikään ongelma, mutta takarivistössä on jo tukalat paikat... Tarkoitus on piilottaa näistä ainakin osa omenapannukakkuun ja ehkäpä kahvikakkuun puolisen tusinan keltuaisen kanssa (macaron-leipurin murheenkryyni-eipä ole keksitty vielä pelkkää valkuaista sisältävää kananmunaa:)), niistä postailen myöhemmin, kunhan selviän pienimuotoisesta pikkuleipärallista.



Ehkäpä teen vielä jonkinlaisen syö ensin pakastin tyhjäksi lupauksen ennen seuraavaa kauppareissua- jos uskallan-